Ajatus siitä, että Donald Trump voisi asettaa erillisiä tulleja yksittäisille EU-maille, kuulostaa ensi kuulemalta yksinkertaisesti väärältä. Euroopan unioni on tulliliitto. Sen yhteinen kauppapolitiikka on EU:n yksinomaista toimivaltaa, eikä kolmas maa voi valita, kohteleeko se Saksaa, Suomea tai Ranskaa eri tavoin. Juridisesti asia on selvä.
Silti väite ei ole täysin vailla todellisuuspohjaa – ja juuri tämä tekee siitä vaarallisen.

Trumpin kauppapolitiikka ei ole koskaan perustunut sääntöjen hienovaraiseen tulkintaan vaan vallankäyttöön. Hänen maailmassaan kauppa ei ole monenkeskinen järjestelmä vaan kahdenvälinen voimasuhde. Tässä asetelmassa EU ei ole yhtenäinen toimija vaan joukko maita, joiden erilaisia taloudellisia intressejä voidaan hyödyntää toisiaan vastaan.
Trump ei voi rikkoa EU:n tulliliittoa suoraan, mutta hän voi tehdä siitä toiminnallisesti hauraan.

Käytännössä tämä tapahtuu kohdistamalla toimet tuotteisiin, ei maihin. Teräs, alumiini, autot, koneet, kaikki nämä ovat sektoreita, joissa tietyt EU-maat ovat yliedustettuina. Kun tulli tai rajoitus asetetaan tuoteryhmälle, vaikutus kohdistuu epätasaisesti. Saksa kärsii enemmän kuin Portugali, Italia enemmän kuin Irlanti. Paperilla EU on kohde, todellisuudessa yksittäiset jäsenmaat.

Toinen keino on sääntely. Markkinoillepääsyn esteet, sertifiointivaatimukset ja alkuperäsääntöjen kiristykset eivät näytä tullimuureilta, mutta toimivat sellaisina. Ne suosivat yksinkertaisia arvoketjuja ja rankaisevat monimutkaista, teollista Eurooppaa. Juuri niitä maita, jotka muodostavat EU:n taloudellisen ytimen.

Kolmas, usein aliarvioitu ulottuvuus on poliittinen painostus. Kun kauppa kytketään puolustukseen, energiaan tai turvallisuuteen, syntyy houkutus kansallisille poikkeamille. Yhteinen linja alkaa rakoilla, ei siksi että säännöt muuttuisivat, vaan siksi että niiden puolustaminen käy poliittisesti kalliiksi.
Trumpin strategian ydin ei ole EU:n tulliliiton purkaminen, vaan sen ohittaminen. Kun WTO:n valitusjärjestelmää heikennetään ja sääntöjen rikkomisesta tulee hidasta tai seuraamuksetonta, jäljelle jää voimapolitiikka. Siinä ympäristössä suurin voittaa. Yhtenäisyys muuttuu haavoittuvuudeksi.

Siksi kysymys ei ole siitä, voiko Trump asettaa erillisiä tulleja EU-maille. Hän ei voi. Oikea kysymys on, voiko hän saada EU-maat kokemaan kauppapolitiikan eriarvoisena. Siihen vastaus on mahdollisesti kyllä.

EU:n tulliliitto kestää juridisesti. Mutta sen poliittinen ja taloudellinen kestävyys mitataan juuri nyt.