EU:n eläinten hyvinvointia koskeva linja on oikeudellisesti vahvempi kuin usein annetaan ymmärtää. Euroopan unionin tuomioistuin vahvisti ratkaisussaan C-336/19, että eläinten tainnutus ennen teurastusta voidaan asettaa pakolliseksi myös uskonnollisessa rituaaliteurastuksessa, kunhan tainnustus on palautuva. Ratkaisu osoittaa, että eläinten hyvinvointi on EU-oikeudessa hyväksytty ja painava yleinen etu, joka voi oikeutetusti rajoittaa taloudellisia ja uskonnollisia vapauksia.

Tätä taustaa vasten EU–Mercosur-kauppasopimus näyttäytyy poliittisesti ristiriitaisena. Sopimus ei sisällä sitovia määräyksiä eläinten hyvinvoinnista, eikä se edellytä, että Mercosur-maista tuotavat eläintuotteet olisi tuotettu EU-tasoisia standardeja noudattaen. Erityisesti tainnutusta ennen teurastusta koskevat vaatimukset puuttuvat kokonaan.

Vaikka sopimus sisältää kestävää kehitystä koskevan luvun, sen eläinten hyvinvointia koskevat viittaukset ovat yleisluonteisia, yhteistyöhön kannustavia ja vailla tehokkaita täytäntöönpanomekanismeja. Käytännössä tämä tarkoittaa, että EU avaa markkinoitaan tuotteille, jotka on voitu tuottaa tavalla, joka olisi EU:ssa laitonta tai vähintään vahvasti rajoitettua.

EU:n oma oikeuskäytäntö siis mahdollistaa korkeamman eläinsuojelutason, mutta kauppapolitiikassa tätä mahdollisuutta ei hyödynnetä. Tämä heikentää EU:n väitettä arvolähtöisestä kauppapolitiikasta ja asettaa eurooppalaiset tuottajat epäedulliseen kilpailuasemaan suhteessa Mercosur-tuontiin.

Keskeinen poliittinen kysymys ei ole se, voiko EU vaatia korkeampia eläinsuojelustandardeja – EU-oikeuden mukaan se voi. Kysymys on siitä, haluaako EU tehdä niistä kauppapolitiikassaan sitovia. EU–Mercosur-sopimus antaa tähän toistaiseksi kielteisen vastauksen.